![Sample our Health and Social Care journals, sign in here to start your FREE access for 14 days]({"type":"image" , "src" : "/sda/5938/TOC-Subject-Sample-2021-Health-Social-Care.jpg"})
Abstract
Research-mindedness is used for promoting social workers’ interest in research-based evidence and best-practice, and the role of research has become central in education. New understanding of expertise reconstructs the practice and research relationship. Latest research on expertise refers to a shift from acquisition and transmission of knowledge into construction and invention of knowledge, which matches the social work urge to cope with the ever-changing complexity that has to be dealt with in the everyday practices of the profession. There are also demands for professional expertise according to the model of evidence-based expertise. The bases for promotion of research-oriented practice are even contradictory. Research-mindedness needs to be extended and could be called practice-research-mindedness. It implies an ideal of a reflexive expert and a researching-practitioner and practice research. This is a challenge for social work education for creating forums for learning and innovative knowledge creation and production, for knowledge-creating communities where knowledge creation and production in the every-day professional practices is integrated into research-based knowledge production. The focus of this article is to discuss (from the Finnish context) the implications of the strong research emphasis in social work education.
Tutkimussuuntautuneisuus on uusi käsite, jolla halutaan edistää tutkimukselliseen näyttöön ja ns. hyviin käytäntöihin perustuvaa sosiaalityötä. Tämän ajattelun myötä tutkimuksen asema uudistuvassa sosiaalityöntekijäkoulutuksessa nähdään entistä tärkeämpänä. Uudistuva käsitys asiantuntijuudesta puolestaan määrittää tutkimuksen ja käytännön suhdetta uudella tavalla. Viimeaikaisessa asiantuntijuustutkimuksessa on painottunut tiedon hankinnan ja siirtämisen sijasta tiedonluomista korostava näkökulma. Tämä käy hyvin yhteen sosiaalityön monimutkaistuvien ja muuttuvien toimintaympäristöjen asettamien haasteiden kanssa. Sosiaalityöhön kohdistuu myös paineita omaksua tieteelliseen näyttöön perustuvan asiantuntijuuden malli. Tutkimuksen keskeisyys korostuu erilaisista intresseistä huolimatta. Tutkimussuuntautuneisuuden sijaan pitäisi puhua tutkivasta sosiaalityöntekijästä ja käytäntötutkimus-orientaatiosta, refleksiivisestä ja tutkivasta sosiaalityöntekijä-asiantuntijasta. Sosiaalityön koulutuksessa nämä haasteet merkitsevät sellaisten uudenlaisten oppimisen ja tiedontuotannon foorumeiden—tietoa luovien yhteisöjen—rakentamista, jotka kiinnittävät opetuksen, tutkimuksen ja innovatiivisen tiedontuotannon sosiaalityön arjen käytäntöihin.