Does past life matter? Social workers' views on biographical approaches

Abstract

The article discusses the application of biographical approaches in social work practice and aims to identify issues that may need to be taken into account when implementing these approaches. The essays of 16 Finnish social workers, working in psychiatry, addiction treatment, rehabilitation, gerontology, pre-adoption counselling and vocational education, were analyzed regarding the respondents’ views on the benefits of biographical approaches, especially biographical interviewing (BI). Qualitative content analysis was used. The results indicate that biographical approaches can create a space for user reflection and social worker listening as well as provide a better understanding of service users’ situation. However, concerns regarding limitations of the approach, ethics and necessary professional competencies were raised. The conclusions drawn are that social work practice can benefit from BI done with awareness and ethical sensitivity and that ‘biographical lenses’ as a metaphor for a general attitude can be applied in most practice situations. The paper draws on a wider literature on biographical approaches in the social sciences.

Artikkeli käsittelee elämäkerrallisten lähestymistapojen käyttöä sosiaalityössä ja pyrkii tunnistamaan olennaisia seikkoja näitä lähestymistapoja sovellettaessa. Psykiatriassa, päihdetyössä, kuntoutuksessa, vanhustyössä, adoptioneuvonnassa ja ammatillisessa koulutuksessa työskentelevien, kuudentoista suomalaisen sosiaalityöntekijän loppuesseet analysoitiin siitä näkökulmasta, miten vastaajat arvioivat elämäkerrallisten lähestymistapojen, erityisesti elämäkerrallisen haastattelumenetelmän, hyötyjä. Aineiston analysoinnissa käytettiin kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Tulokset osoittavat, että elämäkerralliset lähestymistavat voivat tarjota tilan asiakkaalle reflektoida ja sosiaalityöntekijälle kuunnella sekä edistää asiakkaiden tilanteiden ymmärtämistä. Epäilyjä kuitenkin esitettiin lähestymistavan rajoituksista, eettisistä kysymyksistä ja työntekijän riittävästä ammattitaidosta. Johtopäätöksenä todetaan, että sosiaalityössä voi olla hyötyä elämäkerrallisesta haastattelumenetelmästä, kun sitä käytetään tietoisena valintana ja noudatetaan eettistä herkkyyttä. Lisäksi todetaan, että metaforana ‘biograafisia silmälaseja’ voidaan soveltaa useimmissa asiakastilanteissa. Artikkeli tukeutuu laajahkoon kirjallisuuskatsaukseen elämäkerrallisista lähestymistavoista sosiaalitieteissä.

I artikeln diskuteras biografiska perspektiv i socialt arbete och identifieras aspekter som bör beaktas vid användningen av dessa. Sexton essäer skrivna av socialarbetare i Finland, anställda inom psykiatri, missbruksvård, rehabilitering, äldreomsorg, adoptionsrådgivning och yrkesutbildning, analyserades med avseende på skribenternas åsikter om nyttan av biografiska perspektiv, särskilt den biografiska intervjumetoden. Kvalitativ innehållsanalys användes. Resultaten visar att biografiska perspektiv kan skapa utrymme för klienters reflektion och socialarbetares lyssnande och också bidra till en bättre förståelse av klienternas situation. Kritiska röster höjdes gällande perspektivets begränsningar, etiska spörsmål och den nödvändiga professionella kompetensen. Slutsatsen av studien är att biografiska intervjuer kan fungera väl i socialt arbete, om de används på ett medvetet och etiskt sensitivt sätt, medan ‘biografiska glasögon’ som metafor för en allmän hållning kan användas i de flesta klientsituationer. Artikeln stöder sig på en rätt omfattande socialvetenskaplig litteratur om biografiska metoder.

Keywords:

• social work
• biographical approach
• life story
• reflection
• listening

Avainsanat:

• sosiaalityö
• elämäkerrallinen lähestymistapa
• elämänkertomus
• reflektointi
• kuunteleminen

Nyckelord:

• socialt arbete
• biografiskt perspektiv
• livsberättelse
• reflektion
• lyssnande

Acknowledgements

I thank my research supervisor Pirkko-Liisa Rauhala at the University of Helsinki for her continuously encouraging comments on various drafts of the article; Professor Synnöve Karvinen-Niinikoski for involving me in the INVITE project and encouraging my writing on biographical approaches; Lucy Hyland, Ute Reichmann, Pia Eriksson and Kirsi Nousiainen for helpful comments on earlier drafts; Lucy Hyland also for her help with English wording; and Elina Voutila and Leo Lindstedt for their comments on the Finnish abstract. Last but not least, I thank the respondents of my study, participants of the INVITE pilot course, who kindly provided the empirical data.

Disclosure statement

No potential conflict of interest was reported by the author.

Notes on contributor

Johanna Björkenheim, M.Soc.Sc., has worked as a social worker in health and rehabilitation and as a social work lecturer at the University of Helsinki, Finland. She is now working on her doctoral thesis. Her research focuses on biographical approaches in social work and on knowledge development in health social work.

Notes

1. The project EU Leonardo INVITE 2003–2006 developed a curriculum for teaching ‘biographical counselling’ to professionals working in vocational rehabilitation (European Studies on Inequalities and Social Cohesion 1–2/2008 and 3–4/2008). The participating universities were those of Magdeburg in Germany, Helsinki in Finland, Wales/Bangor in UK and Łodz in Poland. Practice institutions in these countries and in Austria and Italy participated as well.

2. The essays were written in Finnish or Swedish (the course was bilingual). The quotations have been translated into English and have been written out to be as readable as possible, since content, not form, is analyzed.